Lääkityksestä

Olen syönyt sydänlääkkeitä nyt varmasti jo pitkästi toista vuotta. Aika menee niin nopeasti ettei perässä pysy. Kaikki alkoi siitä, kun aloin yskimään. Yskä äityi niin pahaksi, että jouduin menemään vastoin tahtoani lääkäriin. Aluksi minulle määrättiin antibiootteja. Olin sairastunut johonkin hengitystietulehdukseen. Tai ainakin niin luultiin. Minut röntgen-kuvattiin mutta ensimmäisissä kuvissa ei huomattu mitään hälyyttävää. Tämä johtui todennäköisesti siitä, että jokin-mikä-lie-kehitysneste oli lopussa ja kuva ei ollut täydellinen.

Yskä ei mennyt ohi ja taas kuvattiin. Sitten kuvissa näkyikin jo jotain muutoksia. Maksa oli laajentunut, keuhkoissa oli nestettä ja myös sydän oli laajentunut. Sain Fortekor-sydänlääkkeen. Jonkin aikaa meni hienosti. Sitten yskä alkoi taas. Taas kuvattiin ja sain Furovet-nesteenpoistolääkkeen. Jossain vaiheessa lääkearsenaaliin lisättiin vielä toinen sydänlääke, Digoxin mite. Nesteenpoistolääkitystä on myös jouduttu vähän väliä lisäämään.

Viimeisin käynti eläinlääkärillä oli muutamaa kuukautta ennen joulua 2008. Ennuste oli aika ikävä. Minulle sanottiin, että saatan nähdä vielä joulun. Painoni oli noussut pienessä ajassa puoli kiloa (suhteellisen paljon normaalisti 5+ kiloiselle koiralle) eli yli 6 kiloon, valjaat eivät meinanneet mennä rintakehän ympäri. Kaikki lisäkilot olivat keuhkoihin ja muihin sisäelimiin kertynyttä nestettä. Ja yskä oli paha. Eläinlääkäri sanoi, että jos olisin luonteeltani lauhkea enkä näin pahansisuinen ja aggressiivinen, olisin varmaan jo mennyttä. Ja että minun olisi kuulunut siinä tilassa näyttää enemmän kuolevalta eikä siltä, ettei mikään olisi huonosti.

Tuolla lääkärikäynnillä minulle siis määrättiin seuraava lääkeannostus:

• Fortekor 5 mg 1/2 tablettia aamuisin,


• Digoxin mite 0,0625 mg 1/4 tablettia aamuin illoin,


• Furovet 20 mg 1/2 tablettia aamuisin ja 1 tabletti iltaisin.

Edellä mainitulla annostuksella tässä on nyt sitten porskutettu menemään puolisen vuotta. välillä on huonompia päiviä, välillä parempia. Niin kuin jo aiemmin mainitsin, nyt on viikkoja mennyt hyvin. Olen jaksanut käydä pieniä kävelylenkkejä ja illat leikin pallolla ja olen kuulemma todella rasittava sen palloni kanssa, kun en anna periksi; palloa on heitettävä, koppeilu on parasta mitä tiedän! Jos pallo ei lennä, niin minusta lähtee kyllä ääntä, sen lupaan. Ja yleensä pallo liikkuu äänimerkkieni jälkeen. Korvatulpat olisivat kuulemma kova sana...