sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Villapaita

Ihmismummoni oli kutonut minulle villapaidan. Villaa minulla kyllä olisi omastakin takaa mutta silti näin kylmällä ilmalla viluttaa ja vanhoja niveliäni kolottaa. En ole komeampaa Villapaitaa nähnyt koskaan. Tietenkin täytyy huomioida, että minun päällänihän asuste kuin asuste näyttää hyvältä.



Sen lisäksi, että sain upean villapuseron, löysin kuistilta vanhan leluni. Kylläpäs olikin piristävää leikkiä sillä pitkästä aikaa. Oikein tunsin, kuinka veri alkoi virtaamaan suonissani joutuisammin ja olo oli kuin nuorella miehellä.



Kun olin mielestäni tarpeeksi juossut, huomasin, että emäntä suunnittelee lähtöä. Oikeasti hän laittoi vain auton lämmitykseen ja otti johdon auton takapenkiltä mutta minä en jättänyt mitään sattuman varaan ja vilahdin salamana autoon omalle paikalleni päivystämään, että emäntä ei vain ilman minua lähde. Siinäpä sitten yritti emäntä houkutella minua ulos, eihän minulla mitään hätää autossa ollut. Vaikka siellä oli kylmä niin olihan minulla vaatetta yllä.

torstai 7. tammikuuta 2010

-30 astetta pakkasta ja uusi pipo

Ulkona on pakkasta -30 astetta. Tämä vaikeuttaa kovasti minun tilannettani. Tarkenen juuri ja juuri pissata ja yskityttää myös kovasti. Tämä on outoa, koska nuorena ja vetreänä miehenä en koskaan juuri palellut ja ensimmäinen vaatekappalekin minulle hankittiin vasta viime talvena. Näin ollen ulkoiluni onkin rajoitettu toistaiseksi talon nurkalle. Emäntääni myös kovasti huolestutti se, että jäätyvätkö minun herkät korvani ja niinpä hän näppäränä käsityöihmisenä (vitsi, sillä on peukalo keskellä kämmentä) teki minulle pipon.

Teko-ohje: Ota mahdollisimman lämmin sukka ja leikkaa siitä terä auki.



Sitten kun vielä löytyisi helposti jalkoihin puettavat tossut. Minun tassuihini kun ei hevillä kosketa!

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

13 vuotta eikä suotta!

Tänään tuli 13 vuotta täyteen. Sitä olikin syytä juhlistaa kunnolla. Syksyllä 2008 minulle kerrottiin, että jos oikein hyvin käy, näen vielä joulun. Siis joulun 2008. Nyt olen nähnyt myös joulun 2009 ja voin suhteellisen hyvin. Paljon paremmin, kuin pari vuotta sitten.

Aamuni alkoi lahjan avaamisella.

Mrrr. Niin paljon paperia... Eihän täällä sisällä ole mitään.
Minua on huijattu!

Minähän sanoin, että minua on huijattu! Eihän
täällä mitään ole! Ei kun hetkinen...
Nurkkasilmällä näen jotain... Uusi pallo!

Kiitos. Täytyykin heti testata.


Toimii! Älyääköhän emäntä muuten, että
loppiaisena kuusi pitäisi purkaa pois...

Tokihan minulle tehtiin myös kakku. Hyvää oli. Seuraava kuvakollaasi kertoo kaiken. Nam!


Eikö olekin hieno!


Kas näin häipyy kakku, ja kakku häipyy näin!


Mmm... Tämähän sulaa suussa!


Vähäksi se käy ennen kuin kokonaan loppuu.


Eikä mennyt varmaan minuuttiakaan.