Varjot

Arvatkaapa karmiko selkäpiitäni, kun vierelläni kulki aamulenkillä tuommoisia kummajaisia:


Tässä kuvassa vierelläni kulkee varmaan
kengurun sukulainen, kun sillä on kamalan pitkät
takajalat mutta ei etujalkoja nimeksikään.


Ja tämä tukeva hahmo vieressäni on varmaan se paljon
puhuttu möhköfantti...

Villaton koira

Tänään minulta lähti karvat. Siitä tiedän kesän alkaneen.


Saisinko nyt juotavaa? Trimmausta vastaan
kynsin ja hampain taistellessa tulee aina jano.
Kieli tarttuu kitalakeen.

Tähän, kun vettä kaadat, niin hyvä tulee!

Tänne sitä H2O:ta, kiitos! Pitääkö asia rautalangasta
vääntää!?!?!

Erikoisruokavalioon totuttelua

Tänään minulle haettiin Thyroxin-lääkkeet kilpirauhasen liikatoimintaan sekä muutama näytepussi Hepatic-ruokaa sekä yksi säilykepurkkiruoka. Minun nykyisiin napuihin sekoitellaan joukkoon noita uusia ja katsotaan muutama päivä, miten vatsani reagoi. Lääkkeet otan aamuisin ja iltaisin sekoitettuna tuohon purkkiruokaan.

Emäntää oli vähän varoiteltu, että nämä uudet ruoat eivät ole oikein koirien mieleen. Oli kuulemma tapauksia, että koirat olivat nähneet ennemmin nälkää, kuin syöneet Hepaticia. Emäntä oli sanonut, että hänen koiransa syö vaikka kiviä ennemmin, kuin nälkiinnyttää itsensä. Oikeassa oli. Tämä uusi ruoka on todella herkullista, varsinkin se purkkiruoka, jota syön aamu- ja iltapalaksi. Nam.

Muutos huonompaan, sappi kiehuu!

Eläinlääkäri soitti tänään huonoja uutisia. Sappiarvoni olivat kohonneet taivaisiin (100!), jonka vuoksi minulle aloitetaan maksavikaisen koiran ruokavalio. Saan myös lääkkeet kilpirauhasen toiminnan häiriöön (Emäntäni ei muista, oliko minulla vajaa- vai liikatoiminta, sen verran pihalla hän on kuultuaan kokeiden tulokset.). Kuukauden päähän varataan sitten kontrolliaika.

Ihana sunnuntai

Tämä päivä oli ihana. Oli lämmin ilma, emäntä kotona koko päivän ja ulkoilimme paljon. Pääsin jopa koirapuistoon kepin hakuun. Koirapuiston ohi käveli eräs nainen koirineen. Emäntä tiedusteli heiltä, olivatko kenties tulossa puistoon ja että me voisimme kyllä siinä tapauksessa lähteä alta pois, kun olimme jo aikamme siellä olleet. Nainen kommentoi, ettei hänen koiransa viihdy koirapuistossa itsekseen, johon emäntä totesi, että hänen koiransa taas ei viihdy siellä, kuin itsekseen... Tottahan se taisi olla. Minä ja keppi (ja tietty joku, joka sitä keppiä heittelee), muuta en tarvitse.



Liekö runsas ulkoilu (yhdistettynä lämpimään ilmaan) aiheuttanut sen, että minua yöllä vähän yskitti. En ole yskinyt kuukausiin. Nyt vähän hirvittää. Toivottavasti oli ohimenevää tuo köhiminen.

Yksin kotona

Isäntäväkeni oli tänään juhlimassa jonkun tuttavansa synttäreitä. En minä nyt niin kovin montaa tuntia ollut yksin mutta aikani kävi pitkäksi. Tuhosin kaikki lehdet ja mainokset, mitä posti toi sinä aikana. Porukoitani odotti siis mukava yllätys, kun he tulivat kotiin; eteinen oli täynnä pikkuista paperisilppua. Ja tänään tuli oikein paljon mainoksia.

Edellisen lisäksi päätin jättää mietittävää isäntäväelle. He kuulivat minun ulvovan, kun olivat hississä tulossa. Se, mitä he nyt miettivät on, että olenko ulvonut koko ajan, kun olen ollut tänään yksin, vai kuulinko heidän tulevan ja siksi aloitin ulvonnan. Kas, siinäpä pulma. Vain minä tiedän. Ja naapurit.

Verikokeissa

Kävin taas aamulla verikokeissa. Yrittävät kai epätoivoisesti saada selville, miksi minä juon niin paljon. Emäntä otti minut taas "halausotteeseen" ja eläinlääkäri otti piikin esiin. Minä itkin sydäntäsärkevästi (ainakin omasta mielestäni) ja emäntäkin jo hätääntyi ja kysyi lääkäriltä, että käykö minulle todella noin kipeää. Jatkoin huutamista mutta emäntä ei päästänyt minua irti otteestaan. Kuulin huutoni läpi, kun lääkäri käski emännän vain pitää tiukasti kiinni ja että minä muka vain näyttelen, jotta pääsisin pälkähästä. Me villakoirat kuulemma olemme sellaisia ja että huuto yleensä tehoaakin ja omistajat säikähtävät ja päästävät irti. Ei totta vie ja valitettavasti tehonnut minun omistajaani, joten lopetin turhan kiljumiseni ja annoin nöyrästi ottaa näytteen loppuun.

Tuloksia odotellessa.

Hyvää äitienpäivää kaikille äityleille!

Kävimme tervehtimässä äitienpäivän johdosta "mummua" eli emäntäni äitiä. Tämmöisenä päivänä tulee mietittyä myös omaa emoa, joka kuoli jo liki 10 vuotta sitten. Emon kuolintapaa en toivoisi kenellekään. Toinen koira puri emoltani niskan poikki; kuvitelkaa, koiralta, joka ei tehnyt pahaa kärpäsellekään. Emo ei räyhännyt eikä provosoinut mutta jostain syystä sille kävi ikävästi. Ei kyllä uskoisi luonteen perusteella, että se oli minun emoni, olenkohan minä adoptiopentu?

Emo ja minä 2/1997.

Kukkia emolleni! Olet muistoissamme!

Aamu avautui sadetta enteilevänä mutta emäntäni oli sitä mieltä, että lähtisimme läheiselle pesäpallokentälle palloilemaan. Minähän olin aivan riemuissani. Selvitimme tiemme miltei kentälle saakka, kun taivas repesi. Vettä tuli kuin esteristä, niin sanotusti. Päätimme lähteä takaisin mummulle, mutta ehdimme kastua läpimäriksi. Olin pettynyt, odotin niin, että pääsen leikkimään pallolla. Vihaan vesisadetta. Tukkani lätsähti silmille, mikä kuvasti hyvin sen hetkistä mielialaani. Uimista rakastan kyllä, vaikka siinäkin kastuu mutta ei näitä kahta asiaa voi edes verrata, siis vesisadetta ja uimista.

Onneksi sade lakkasi päivän päälle ja pääsin kuin pääsinkin leikkimään ulos. Olin niin täynnä riemua ja virtaa, etten olisi malttanut lopettaa millään.

Vaipoissa

Kävin aamulla kuuden aikaan aamupissalla ja vaikka edellisen kerran olin käynyt puolen yön aikaan ulkona, olin jo ehtinyt pissata alleni yöllä. Emäntä alkoi pesemään minua AAMULLA KUUDEN AIKAAN. Pesun jälkeen loikoilimme sohvalla ja yhdeksän aikaan painuttiin taas pihalle, koska mahanaluseni oli taas märkä. Kun olimme TAAS käyneet ulkona, emäntä kaasutti autollaan johonkin ja tullessaan sillä oli mukanaan vaippoja. Semmoiseen se ryökäle leikkasi hännänrei'än ja vetäisi vaipan päälleni. Minä en ollut moksiskaan moisesta, vaikka jalat vähän haarallaan jouduinkin kävelemään mutta kovin käytännöllisiä nuo vaipat eivät minun tapauksessani olleet. "Pissavekottimeni" ei meinaa pysyä vaipoissa, koska vaippa jää mahan alta vähän liian lyhyeksi (jos sitä ei vähän väliä käy vetämässä napaa kohti).



Saa nyt nähdä, emännällä näyttää olevan mietintämyssy päässä tämän minun virtsankarkailuongelman ratkaisemiseksi. Joku sopiva vaippamalli pitäisi keksiä/löytää.