Olen ollut monta päivää aivan outo verrattuna minulle tyypilliseen käyttäytymismalliin. Minua pelottaa, olen poissaoleva ja haluan syliin. Enkä ole koskaan ollut sylikoira. Tänään kävin sitten vaihteeksi lääkärissä. Lääkäri sanoi sitten ääneen, mitä emäntä oli jo vähän epäillytkin. Kyse on maksastani, joka on laajentunut todella huimasti työntäen sisäelimiäni lyttyyn. Koska maksani ei tee enää tehtäväänsä, vereeni pääsee ns. myrkkyjä, mikä taas aiheuttaa minun nykyisen pelokkaan olemukseni. Minulla on hallusinaatioita, kansankielellä: Minä näen pikku-ukkoja. Eikä se ole kivaa. Pelottaa koko ajan. Sain eläinlääkäriltä antibioottikuurin, joka aloitettiin tänä iltana sekä ummetuslääkettä otettavaksi kuta kuinkin joka 8. tunti. Tämän lääkkeen tarkoitus on käsittääkseni auttaa myrkkujen poistumista elimistöstäni ja nyt haetaan sopivaa annostusta. Ripulille en saa mennä mutta kakan pitäisi olla löysähköä.
Valitettavasti minä en enää tästä parane. Hoito on oireenmukaista mutta on paljon mahdollista, ettei se auta.
13 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti