"Eteenpäin!", sanoi papparainen lumessa.

Huoh! Vihdoinkin paukkupakkaset ovat ohi, ainakin väliaikaisesti. Minäkin olen tarennut käydä kävelyllä. Mutta nyt kun pakkasista päästiin, ihanasta lumesta tuli ongelma. Ei ole hääviä kävellä tennispallon kokoiset (minulla ei ole tapana liioitella...) lumipallot jaloissa. Mitenhän sitten käy, kun tuo valtava lumimäärä sulaa? Taitaa olla emännälläkin kumppareiden osto edessä...









Kilisee kilisee palloset, helkkyen, välkkyen...:

Etsintää

Emäntäni on alkanut kovasti piilottelemaan makupaloja minulta. Se, että etsin, auttaa kuulemma pitämään aivoni virkeänä. Minua kuulemma vaivaa ilmiselvä dementia. Valvon yöt kitisten ja kätisten (no tottakai minä kitisen, jos on tylsää), olen välillä hyvin poissaoleva ja toisaalta välillä hyvin pentumainen leikkeineni. Sitä minä en ymmärrä, miksi se makupala pitää piilottaa niin kovin vaikeaan paikkaan (alla todisteena kolmiosainen videonpätkä, huonolaatuinen tosin). Ja miksi ihmeessä minun pitää mennä suljettujen ovien taakse odottamaan, kun emäntä piilottaa makupalan. Minähän ehdin unohtaa, mitä minun pitää etsiä. Ei noita ihmisten aivoituksia voi aina ymmärtää pieni puudeli.