Fido poistui luotamme rauhallisesti syliini nukahtaen 5.6.2010 ~klo 13:30. Sen oikean etujalan lapaluusta löytyi parisen kuukautta sitten kasvain ja ainoa hoitokeino olisi ollut koko jalan amputaatio. Parin kuukauden ajan eleltiin hillitysti ja kipulääkettä otettiin säännöllisesti. Eilen töistä kotiin tullessani Fido oli nukkumassa. Kun se huomasi, että olin tullut kotiin, se hyppäsi vauhdilla pystyyn. Jotain pahaa tapahtui ja voi sitä huutoa ja paniikkia, kun koiraraasu juoksi kolmella jalalla minun luokseni, kuin apua hakien. Otin sen syliin ja annoin kipulääkettä. Rauhoituttiin ja juteltiin pitkään. Kun rauha oli palannut maahan, lähdimme alkuperäisen suunnitelman mukaan Raaheen. Kävely autolle oli hankalaa. Raahessa totesimme, että Fido ei käyttänyt jalkaa juuri ollenkaan, roikotti vain ilmassa. Portaiden kiipeäminen tuotti kipua. Se mitä tapahtui, oli todennäköisesti patologinen murtuma eli kasvain mursi hauraan luun sisältä päin. Tässä tilanteessa ei ollut enää muuta vaihtoehtoa, kuin päästää rakas koira menemään ja lakata ajattelemasta vain itseänsä ja sitä, kuinka kestää rakkaan perheenjäsenen menettäminen ja menettämisen tuottama tuska ja ikävä.
Ikävä on kova ja itku tulee silmään heti, kun Fidoa ajattelee. Torstaina kaikki oli vielä suht' kunnossa. Kävimme jopa kävelyllä, kun jalka tuntui olevan parempi. Nyt pitää vain totutella elämään ilman pikku-riiviötä ja toivoa, että aika parantaa ikävän ja pahan olon.
Fido-papparainen, olet ikuisesti muistoissani.
-Tuija
Lämmin osanottoni.
VastaaPoistaSe on aina kova paikka päästää rakas ystävä menemään, itku täälläkin tuli silmään kun luin uutisen.
Kiitos, Heini. Saapa nähdä, kuinka kauan kestää, että pääsen tästä yli ja pystyn hankkimaan Fidolle seuraajan. Kovasti olen jo pentuja kasvattajien sivuilta ihastellut mutta en taida olla valmis aikoihin. Sitte alkaa ehkä olla jo voiton puolella, kun voi katsoa Fidon kuvaa itkemättä. Enkä tosiaankaan halua, että uudesta tulokkaasta tulisi Fidon korvaaja. Siksi yritän nyt olla hätäilemättä. Mutta varmaa on, että ilman koiraa en kyllä pysty kovin kauan elämään. On siitä niin suuri ilo.
VastaaPoistaT. Tuija
Pystyn hyvin kuvittelemaan tunteesi kun olen aikanaan joutunut luopumaan kolmesta pitkäaikaisesta ystävästä. Vaikka en Fidoa henkilökohtaisesti tuntenutkaan, tuli suru silti puseroon seurattuani sen elämää täällä netissä.
VastaaPoistaMutta kyllä se ikävä vähitellen helpottaa usko pois. Ei uusi koira koskaan voi olla entisen korvaaja. Meillä on nyt neljäs ja viides koira meneillään. Nämä nykyiset, ja kaikki aiemmat, ovat olleet aivan ihania omina erilaisina yksilöinään.
Otat uuden perheenjäsenen sitten kun sopiva hetki tulee. Välillä se hetki tulee ihan yllättäen...
T. Heini
Fido sai elää varmasti hyvän ja ihanan sekä hänelle sopivan elämän! Ja se, että pystyit ajattelemaan koirasi parhaaksi siinä aivan käsittämättömässä tilanteessa on todella suurta.
VastaaPoistaFido tarkkailee ja vahtii sinua varmasti todella kiitollisena koirien taivaassa!
Osanottoni varmasti upean koiran menettämiseen!
T. Ulla
Hei Tuija,
VastaaPoistaLämmin osanottoni. Fidon elämää oli hauska seurata ja uskon, että sinulla on nyt vaikeaa. Onneksi kaikki koirat ovat kovin erilaisia ja uusi perheenjäsen löytää oman paikkansa aivan itsenään. t. Eija, Frodo ja Caro