Hyvää äitienpäivää kaikille äityleille!

Kävimme tervehtimässä äitienpäivän johdosta "mummua" eli emäntäni äitiä. Tämmöisenä päivänä tulee mietittyä myös omaa emoa, joka kuoli jo liki 10 vuotta sitten. Emon kuolintapaa en toivoisi kenellekään. Toinen koira puri emoltani niskan poikki; kuvitelkaa, koiralta, joka ei tehnyt pahaa kärpäsellekään. Emo ei räyhännyt eikä provosoinut mutta jostain syystä sille kävi ikävästi. Ei kyllä uskoisi luonteen perusteella, että se oli minun emoni, olenkohan minä adoptiopentu?

Emo ja minä 2/1997.

Kukkia emolleni! Olet muistoissamme!

Aamu avautui sadetta enteilevänä mutta emäntäni oli sitä mieltä, että lähtisimme läheiselle pesäpallokentälle palloilemaan. Minähän olin aivan riemuissani. Selvitimme tiemme miltei kentälle saakka, kun taivas repesi. Vettä tuli kuin esteristä, niin sanotusti. Päätimme lähteä takaisin mummulle, mutta ehdimme kastua läpimäriksi. Olin pettynyt, odotin niin, että pääsen leikkimään pallolla. Vihaan vesisadetta. Tukkani lätsähti silmille, mikä kuvasti hyvin sen hetkistä mielialaani. Uimista rakastan kyllä, vaikka siinäkin kastuu mutta ei näitä kahta asiaa voi edes verrata, siis vesisadetta ja uimista.

Onneksi sade lakkasi päivän päälle ja pääsin kuin pääsinkin leikkimään ulos. Olin niin täynnä riemua ja virtaa, etten olisi malttanut lopettaa millään.