... missä ja milloinka vaan, la laa trallallaa... Hetkinen, taisikin biisi muuttua matkalla. Minua aivan laulattaa, kun on kevättä niin kovasti rinnassa. Mieli on virkeä ja askel ei paina vieläkään. Viikonloppunakin pääsin "mummun" ja emännän kanssa metsälenkille ja pitkälle sellaiselle. Mikäs siinä on kävellessä, kun aurinko paistaa, linnut laulavat ja emännän taskut pursuavat nameja (siltä varalta muka, jos vaikka mielenkiintoni liiaksi kohdistuu vapaana ollessani johonkin muuhun, kuin emännän ympärillä pyörimiseen...). Persoon koiraan voi kuulemma aina luottaa sikäli kun namit ovat mukana.
"Se kestää ja kestää... hanki siis."
"Pe*#%na, ylileveä kuljetus! Ei pääse ohi, ei!"
"Olisiko namia tarjolla pettymysten polun tallaajalle?
Pettymykseni aiheutti kuvassa näkyvä tukos polulla mutta
namilla pettymys unohtuu hetkessä."
"Miksi tässä ei ole lunta, minähän aivan
häkellyn. En ymmärrä. Alkaako kesä tästä ja
laajenee sitten koko maahan? Kertokaa!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti