Pääsiäinen

Suuntasimme torstai-iltana emännän kanssa auton keulan kohti mummulaa. Serkkuseni oli tullut sinne isäntäväkineen edellisenä iltana. Doro-serkku tuli minua tapaamaan ulos ennen sisäänmenoa, jotta ihmisemme näkisivät minkälainen jännite meidän välillämme oikein olisi. Viimeksihän me tapasimme jouluna.


Minä ja Doro 11.4.2009.

Minä en oikeastaan huomioinut Doroa mitenkään mutta se loikki niillä kilometrin pituisilla jaloillaan mihin kerkesi. Eli Doro ei ollut muuttunut miksikään. En kyllä ollut minäkään sillä minulle tuli pakonomainen komentamisen tarve heti kun pääsimme sisään. Otti suorastaan aivoon, kun se honkkeli edes käveli minun näkökentässäni puhumattakaan siitä, että joku sitä silitti tai leikki sen kanssa tai kaikista pahin juttu; antoi sille herkkuja. Minunhan ei tarvitse sellaista sietää. Ilmeisesti suhtautumiseni vuoksi jouduinkin sitten olemaan osan aikaan sängyn jalassa kiinni. Hävytöntä! Minä olen sentään vanha ja arvokas herra, jolle sen typerän teinin kuuluukin nöyristellä. Tämä muistetaan!

Doro joutui mummulassa karvanlyhennykseen (mistä minä olin hyvin iloinen). Kyllä kai se arviolta 5-6 tuntia joutui rääkättävänä olemaan mikä minusta on aivan sopiva aika (sille).

Alla kuvat Doro-serkusta ennen ja jälkeen, kun sakset sanoivat nips ja naps. Koitin sanoa Dorolle, että otettaisiin kuvat tyyliin "hurja muodonmuutos" eli ennen-kuvassa mahdollisimman tyhmä ilme (kieli ulkona jne.) ja sitten kuvassa muuttumisleikin jälkeen sitten vähän fiksumpi ilme. Täytyy sanoa, että vaikka serkku on mielestäni vähän tyhmä, niin kyllä se osasi vetäistä kielen suuhunsa juuri oikealla hetkellä ja näyttää jälkeen-kuvassa oikein kauniilta.


Ennen.


Jälkeen.