Polvilumpio

Kun kävimme viime viikolla eläinlääkärissä ja eläinlääkäri totesi minulla sen "patella luksaation" (tai jotain sinne päin) niin eläinlääkäri totesi emännälleni, että emäntä alkaa varmaan katsella askeltamistani uusin silmin nyt, kun tietää minulla olevan tämmöisen sairauden. Eilen hän sitten pääsi kuin pääsikin todistamaan livenä, kuinka minä laitan polvilumpioni itse hienosti takaisin sinne minne se kuuluu, kun lumpio on mennyt pois paikoiltaan.

Olimme tulossa kioskilta, kun se penteleen lumpio teki tepposet. Siinä minä sitten kolmella jalalla pingoin eteenpäin niin lujaa, kuin kolmesta käytössä olevasta kintusta lähtee. Samalla ravistin vimmatusti oikeaa takajalkaani "suora, koukku, suora, koukku" jne. Ja näin oli lumpio taas saatu paikoilleen. Emäntä oli sen näköinen, että se varmaan huusi päänsä sisällä, että "Mikä sillä on, mikä sillä on, miksi AINA viikonloppuna tulee jotakin ongelmia". Sitten se torvelo onneksi kuitenkin hoksasi samantien, että mistä oli kysymys.

Silmätulehdus?

Silmäni ovat alkaneet rähmiä oikein olan takaa ja kun emäntäni katsoi luomieni alle, niin valkuiset olivat punaiset. Onkohan minulla silmätulehdus? Ehkäpä emäntä ottaa taas puhelimen käteensä ja soittaa eläinlääkärille, niin olin kuulevinani hänen sanovan. Siis mitä ihmettä; vastahan minä viikko sitten siellä kävin! Ei se niin kivaa ole, että siellä huvikseen joka viikko alkaisin laukkaamaan. Määräisivätköhän ne silmätippoja pelkällä puhelinsoitolla? Toivotaan parasta...

Seuraavaksi, arvoisat lukijat, minä esittelen teille yhden aktivointilelusuosikkini. Sen kanssa jaksaisin puuhastella loputtomiin. Naputkin maistuvat niin hyviltä, kun ne tipahtavat lelun molemmissa päädyissä olevista pienistä rei'istä, kun lelua oikein pyörittelen. Video on hieman tumma mutta ehkäpä siitä kuitenkin tekemisen riemun erottaa.

Kohti terveellistä elämää

Tänään taas kävelimme n. 20 minuuttia reipasta vauhtia. En jarrutellut yhtään. Oloni oli kevyt, miltei kuin nuorena. Pakkasta oli n. -5 astetta ja emäntä oli sitä mieltä, että vanhusta on alkanut paleltamaan pakkasella ja puki minulle manttelin päälle. Nuorena miehenä minua ei pahemmin paleltanut, ei vaikka ulkona olisi ollut -20 astetta. "Takillekin" on tullut tarve tosissaan vasta tänä talvena. Oikeastaan minä pidän olostani, kun minulla on mantteli päälläni. Pörhistelen ja kuljen rinta rottingilla. Olo on kuin kukolla tunkiolla. En tiedä, mistä tämä johtuu. Ehkä siitä, että näytän ainakin omasta mielestäni todella hyvältä "takissani".

Alla video, jossa syön terveellisen iltapalan. Porkkanaraastetta, NAM!!! Toinen suuri herkkuni on omena. Emäntä vain on valitettavasti omenalle allerginen ja sen vuoksi meillä ei koskaan ole omenaa tarjolla. "Mummula" on tässä suhteessa taivas, siellä joku rouskuttaa aina takuuvarmasti omppua ja minä pääsen luonnollisestikin osingoille.

Vielä virtaa

Olen ollut tänäänkin hyvin energinen. Ehkä minulla on kevättä rinnassa, kun ei edes päiväunia malttaisi ottaa. Mieleni tekee koko ajan ulos mutta emäntä on vähän arka viemään minua lenkille. Tänäänkin olisin lähtenyt paljon pidemmälle lenkille, kuin mitä hän minut vei. Ehkä se eilinen puistoreissu vähän säikäytti. Hengitin kuulemma illan raskaasti ja yskäisinkin pari kertaa. Olen kuulemma tollo, kun en osaa kävellä rauhallisesti vaan vedän remmissä (jos fleksi on lyhyellä) tai jos fleksi on pitkällä niin juoksen edestakaisin fleksi suorana. Rauhalliset kävelylenkit kuulemma tekevät minulle enemmän hyvää, kuin tuommoiset säntäilyt. Jokainen taaplaa tyylillään ja tämä on minun tyylini. Piste.

Pelasin tänään myös aktivointilelulla. Sain taannoin Veeralta (R.I.P.), Amandalta ja Onnilta käyttööni Dog Turbon. Lelu jaksoi kiinnostaa minua varmaan tunnin verran.


Saksanpaimenkoira Veera huhtikuussa 2007.


Saksanpaimenkoira Amanda ja Whippet Onni
huhtikuussa 2007.

Nyt taidan pyörtää puheeni siitä, etten muka ota päiväunia. Alkoi kummasti ramaisemaan tuo pelaaminen. Otanpa siis joululahjaksi saamani kalkkunan kainalooni tueksi ja turvaksi ja matkustan höyhensaarille. Ainakin hetkeksi. Kauniita unia.

Puistossa

Tänään oli niin kaunis ilma, että päätimme lähteä vähän kävelemään puistoon. Aurinkolasit olisi saanut olla kyllä minullakin päässä, niin häikäisevä oli lumi-aurinko-yhdistelmä.

Tapasin todella kauniin villakoiran, n. 1-vuotiaan Venla-neitosen. Venla vaikutti näin äkkiarviolta olevan hyvin paljon samanlainen luonteeltaan, kuin Doro-serkkuni. Kova pussailemaan ja todella vilkas. Yritin ehtiä alla olevasta kuvasta pois mutta epäonnistuin.



Me villakoirat taidamme olla vähän sisäänpäin lämpiävää porukkaa. Minä haukun tehokkaasti kaikki muut koirat paitsi oman rotuni edustajat. En juuri koskaan viitsi tuhlata heihin äänijänteitäni. Venlan nähdessäni en päästänyt ääntäkään mutta kauempana kävelevät novascotiannoutajat saivat minut haukkumaan kurkku suorana. Esiintyyköhän tätä muilla villakoirilla vai olenko minä tässäkin asiassa "ainutlaatuinen" (lue: omituinen)....

Meillä oli myös pallo mukana. Eihän se niin hauskaa ole flexin päässä palloilla, kuin jos olisin ollut irti mutta itse pallohan se oli pääasia. Kun minulla on pallo, millään muulla ei ole väliä.

Kysymys isolle pahalle serkulleni

Ajattelin kysyä näin blogini kautta sinulta, Doro-serkkusein (kun kuitenkin luet tätä), että tiedätkö mitä haluaisin tehdä? Vastaus kysymykseen löytyy videon muodossa.

Eläinlääkäri soitti hyviä uutisia

Eläinlääkäri soitti juuri ja kertoi hyviä uutisia. Munuaiset olivat kunnossa ja maksa-arvonikin olivat vain lievästi yläkanttiin. Tämä on kuulemma ihan normaalia ikäiselleni vanhukselle. Eläinlääkäri oli pelännyt, että minulle on kehittynyt rasvamaksa, kun olin laihtunutkin niin paljon.

Runsas juomiseni aiheuttaa sen, että pissani on laimeaa ja eläinlääkäri kysyikin, että juonko normaalia enemmän. Juonhan minä, mutta niin olen tehnyt koko ikäni, ennen ja jälkeen nesteenpoistolääkkeen aloituksen. Seuraava kysymys oli, että pissaanko paljon. Pissaanhan minä, tosi paljon. Viime yönäkin emäntä heräsi puoli kahdelta (kun minä herätin) viemään minua ulos. Edellisen kerran olin käynyt joskus ennen puolta yötä. Lopullisen herätyksen tein siinä viiden, puoli kuuden aikaan. Ja taas pissatti paljon. Monesti myös pissaan unissani petini litimäräksi. Emäntä kertoi tämän eläinlääkärille, joka rupesi tekemään laskelmia nesteenpoistolääkkeen vähentämiseksi. Emäntä kysyi, että onko siitä jotakin haittaa, kun pissaan unissani, johon lääkäri vastasi, että ei muille, kuin emännälleni, joka joutuu pesemään pissaiset petivaatteni miltei viikon jokaiselta päivältä. Lopputulos oli se, että lääkitys jatkuu ennallaan ja emäntä jatkaa ahkeraa pyykkäämistä. Lääkityksen vähentämisessä olisi ollut riski, että sydämeni ei olisi jaksanut pumpata niin hyvin, kuin se tällä hetkellä tekee.