Puistossa

Tänään oli niin kaunis ilma, että päätimme lähteä vähän kävelemään puistoon. Aurinkolasit olisi saanut olla kyllä minullakin päässä, niin häikäisevä oli lumi-aurinko-yhdistelmä.

Tapasin todella kauniin villakoiran, n. 1-vuotiaan Venla-neitosen. Venla vaikutti näin äkkiarviolta olevan hyvin paljon samanlainen luonteeltaan, kuin Doro-serkkuni. Kova pussailemaan ja todella vilkas. Yritin ehtiä alla olevasta kuvasta pois mutta epäonnistuin.



Me villakoirat taidamme olla vähän sisäänpäin lämpiävää porukkaa. Minä haukun tehokkaasti kaikki muut koirat paitsi oman rotuni edustajat. En juuri koskaan viitsi tuhlata heihin äänijänteitäni. Venlan nähdessäni en päästänyt ääntäkään mutta kauempana kävelevät novascotiannoutajat saivat minut haukkumaan kurkku suorana. Esiintyyköhän tätä muilla villakoirilla vai olenko minä tässäkin asiassa "ainutlaatuinen" (lue: omituinen)....

Meillä oli myös pallo mukana. Eihän se niin hauskaa ole flexin päässä palloilla, kuin jos olisin ollut irti mutta itse pallohan se oli pääasia. Kun minulla on pallo, millään muulla ei ole väliä.