Pesupäivä

Tänään oli pesupäivä. Se on aina yhtä nöyryyttävä kokemus. Kuonokoppa paikoilleen ja menoksi. Minut pestiin lääkärin määrämällä shampoolla, jonka pitäisi auttaa ihoni kutinaan. Ja kyllä se auttaakin. Emäntä ei vain meinaa jaksaa antaa aineen vaikuttaa niin kauan, kuin sen pitäisi antaa.

Kun minut oli pesty, alkoi näyttämään todella pahalta. Eteisen lattialle oli ilmestynyt trimmauskone ja karsta. Se tiesi tappelua. Ja kyllä minä vastaan tappelinkin mutta eipä oikein auttanut. Se on tämä vanhuus. En jaksaa enää tapella täydellä teholla ja toki se kuonokoppakin jonkin verran rajoittaa. Ihmiset käyttävät epäreiluja keinoja saadakseen mitä haluavat. Mutta nyt kun minut on föönattu (sen verran, minkä föönata tappelemiseltani jaksoivat) ja karvat on ajeltu naamasta ja muista asiaan kuuluvista paikoista niin täytyy sanoa, että oloni on vallan erinomainen.

Tässä pari kuvaa minusta tältä päivältä (toki olen jo käynyt lumihangessa pyörimässä tässä vaiheessa):

Uteliaisuus on kolmas nimeni.

Tämän kuvan verran pysyin paikallani... Olen
kuulemma maailman vaikein kuvattava.

Katsokaa, kuinka hienosti otettu koppi, kun
"mummulta" tipahti nami suoraan suuhuni.