Nukuin rauhallisena koko automatkan vaikka yleensä tapanani on kiljua perille saakka. Kiljumisen aloitan normaalisti viimeistään n. 30 km ennen päätepysäkkiä. Yleensä sitten kiljummekin emännän kanssa kilpaa, minä sen vuoksi, että en jaksa odottaa perille pääsyä ja emäntä sen vuoksi, että minä olisin hiljaa. Vaikka eihän se mitään hyödytä, emännän kiljuminen siis. Kamalalta vain kuulostaa. Luulisi sen jo oppineen, että turhaa rasittaa äänijänteitään, kun minä olen kyseessä.
Toisena keinona yrittää lievittää kiljumiseni aiheuttamaa ahdistusta hänellä näyttää olevan mp3-soitin ja siitä lähtevät kuulokkeet molempiin korviin (mikä mielestäni tekee hänestä riskikuljettajan, kun hän ei kuule mitään, mitä ympärillä tapahtuu). Kuulokkeista raikuva öykkä-möykkä kuuluu auton takapenkille saakka, enkä minä voi millään ymmärtää, miten se voi olla vähemmän ärsyttävää, kuin minun ääneni. Ihmiset ovat kummallisia.
Alla on kuva viime kesältä (07/2008), josta näette, millä tyylillä minä matkustan autossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti